Kalajokisen Liungilan Eränkävijöiden lippukunnanjohtaja Annika Häyrynen on esimerkki siitä, että partioon voi palata kovalla innolla. Noin 20 vuoden tauon jälkeen hän lähti paluumuuton seurauksena lippukunnanjohtajaksi. Puolen vuoden jälkeen innostus kantoi jäsenkokousedustajaksi:
”Minua sopivasti yllytettiin syyskokouksessa. Sanoinkin siellä, että uutena lippukunnanjohtajana olen innoissani menossa joka paikkaan. On kiinnostavaa päästä näkemään, miten tällainen iso kokous toimii. On kunnia-asia olla mukana päättämässä asioista. Odotan innolla sitä, että pääsen ”jässärikonkarien” kanssa reissuun.”
Annika kertoo, että lippukunnanjohtajana parasta on nähdä, kuinka innostuneita lapset ja nuoret ovat harrastuksestaan:
”Aivan huippua on se, kuinka paljon aikuiset ovat valmiita tekemään harrastuksen mahdollistamiseksi. Tässä pestissä pääsee tapaamaan paljon muiden lippukuntien väkeä, ja se on tosi mukavaa.”
” Pitää mennä, tehdä, kysyä ja kouluttautua.”
Puoli vuotta on kulunut Annikan mukaan pestin tehtäviin perehtymisessä:
” Tähän mennessä olen lähinnä niin sanotusti poiminut eri lankoja käsiini. Pitkän tauon jälkeen perehtymistä riittää”, hän kertoo.
Lippukunnan aktiivien antama palaute on Annika Häyrysen mukaan se, mikä motivoi kipparoimaan lippukuntaa:
”Tiedän, että tekemisilläni on merkitystä. Olen oppinut myös luottamaan siihen, että kaikki järjestyy.”
Liungilan eränkävijöiden uuden lippukunnanjohtajan tukena ovat olleet edellinen lippukunnanjohtaja ja nykyinen lippukunnanjohtajan apulainen:
”Vertaistuki on myös ollut tosi tärkeää, esimerkiksi johtokolmikkotapaaminen Seinäjoella”, Häyrynen kiittelee.
Lippukunnanjohtajaksi päätyminen oli Annika Häyrysen kohdalla onnistuneen rekrytoinnin tulosta
”Minua kysyttiin pestiin, kun pikkulinnut olivat kertoneet, että vanha partiolainen on muuttanut takaisin paikkakunnalle. Otin sitten haasteen vastaan, sillä ajoitus oli minulle hyvä! Partioon palaaminen oli ollut usein mielessä – mutta lippukunnanjohtajan pesti ei.”
Mitä lippukunnanjohtajan pitää siis tehdä kehittyäkseen?
”Pitää mennä, tehdä, kysyä ja kouluttautua”, Annika Häyrynen tiivistää.
Juttu on julkaistu Pohjan Puhurissa 4/2022.
