Saimme myös muutamia kysymyksiä, mihin kirjeissämme vastaisimme. Kirjoitimme itsellemme tärkeistä asioista, kuten ajatuksia mahdollisista tulevista partiopesteistä ja sen hetkisestä arvomaailmastamme. Mukana oli myös hauskoja kysymyksiä esimerkiksi senhetkisestä ihastuksesta. Kaikkien saatua kirjeensä valmiiksi ne sinetöitiin, ja kouluttajamme vei kirjeet kaappiin odottamaan aukaisuhetkeä.
Vuoden mittaan kokemusten karttuessa ja uutta oppiessa nuo kirjeet pääsivät kuitenkin unohtumaan, ja ROK-vuoden viimeisessä kokouksessa monen suusta kuului kysymys ”Mitkä ihmeen kirjeet?” Kirjoitushetki alkoi palailla mieleen ja aloimme avata kirjeitä. Kaikki syventyivät kirjeisiinsä, osa nauroi hulvattomille vastauksilleen ja osa pohti, oliko kirje edes heidän itse kirjoittamansa.
Olimme kaikki kasvaneet monin tavoin kuluneen vuoden aikana, mitä moni meistä ei ennen kirjeensä lukemista ollut tajunnutkaan. Koulutuksen aikana vastaan tulleet aiheet olivat muokanneet jokaista nuorta vastuullisemmiksi ja kriittisemmiksi ajattelijoiksi. Monien arvomaailma oli kehittynyt ja muuttunut sekä mielipiteet muuttuneet. Koulutus oli kasvattanut jokaista ihmisenä, ja minusta on hienoa, että kirjeiden avulla jokainen pääsi huomaamaan sen itse.
Olimme kaikki kasvaneet monin tavoin kuluneen vuoden aikana, mitä moni meistä ei ennen kirjeensä lukemista ollut tajunnutkaan.
On hyvä pysähtyä välillä miettimään mitä muutoksia itsessä on tapahtunut, vaikka vuodenkin sisällä. Hyvästä itsetuntemuksesta on hyötyä monilla elämänaloilla, vaikkapa johtamistaitojen kehittämisessä. Muutos voi olla uusia opittuja taitoja, tai esimerkiksi itselle aiemmin asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Jokainen meistä on vielä keskeneräinen, ja on tärkeää oppia tunnistamaan niin omat puutteensa kuin vahvuutensakin.
Juttu on julkaistu Pohjan Puhurissa 2/2019. Yspin yskäys -palstaa kirjoittavat partion nuoret Young Spokespeople -kurssin käyneet ”yspit”.