Olen körtti. Olen partiolainen. Olen myös suomalainen valkoihoinen hetero. Muun muassa näihin kategorioihin voisin itseni luokitella kysyttäessä. Mutta mihin kategorioihin toiset minut laittavat? Mitä mielleyhtymiä ja stereotyyppisiä ajatuksia tulee mieleen vastaantulijalle, joka ei tunne minua?
Marraskuun ensimmäisenä viikonloppuna Lapualla Vanhan Karhunmäen leirikeskuksessa järjestettiin samanaikaisesti Herättäjä-Yhdistyksen isoskoulutusviikonloppu ja Pohjanmaan partiopiirin luottamushenkilöiden koulutus- ja suunnitteluviikonloppu. Olin jo aiemmin ilmoittautunut mukaan partiotapahtumaan, kun sain kuulla toisesta leiristä. Ensimmäinen ajatukseni oli vain: ”Kuinka me kaikki sinne mahdumme nukkumaan?”
Toisten kuunteleminen voi johtaa ajattelumaailmamme aivan odottamattomaan suuntaan.
Paikalla mieleeni putkahteli lisää pohdittavaa. En osannut odottaa molempien edustamieni ryhmien reaktioita. Toisia katsottiin kummastellen ja molemmilla puolilla pihapiiriä vitsailtiin toisten erikoisista tavoista. Olin yllättynyt, kuinka eri puolilla ruokasaliakin kyräiltiin toisia, tuntemattomia ihmisiä. Partio ja Herättäjä-Yhdistys ovat aina olleet mielestäni suvaitsevia ja avarakatseisia järjestöjä, mutta yhteentörmätessään molemmissa osapuolissa paljastui tietämättömyyden aiheuttamaa kummastelua. Stereotypiat uskovaisista ja eräjormista olivat muodostaneet ennakko-oletuksia.
Haluankin herättää myös sinut, lukija, pohtimaan omaa asennoitumistasi uusiin ihmisiin. Kannustan kuuntelemaan, kun seuraavan kerran kohtaat jotain uutta ja tuntematonta. En väitä, että kaikkien ihmisten mielipiteitä pitäisi pystyä omaksumaan, mutta jo toisen ymmärtämiseen pyrkiminen on iso askel yhä moninaisempaan maailmaan.
Toisten kuunteleminen voi johtaa ajattelumaailmamme aivan odottamattomaan suuntaan. Itse koin lopulta valtavaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun sain hiljentyä lauantai-illan körttiseuroihin partiohuivi kaulassa. En ollut vain partiolainen. En pelkästään körtti. Olin yksi paremmasta maailmasta haaveilevista nuorista.
