Miten lippukunnat toimivat kevät- ja syyskausien välissäkin? Tuttu sävelmä vuosien takaa vei piirin varajohtaja Pekan ajatukset partioleirikesään.
Meille jokaiselle partiolaiselle on varmasti tuttu Puolalainen nuotiolaulu, joka alkaa sanoilla Meill’ on metsässä nuotiopiiri. En ollut hetkeen kuullut laulua, kunnes kuulemaan sen poikani tuutulaulukirjasta. Samalla, kun kirja toisti tuttua sävelmää, luin pojalleni merirosvoseikkailuista kertovaa kirjaa. Täytyy myöntää, että ajatukseni menivät tutun sävelmän mukana niihin moniin partioleireihin, joista on jäänyt pysyvät muistot ja joiden keskeisenä osana ovat olleet iltanuotiot tämän laulun kera.
Tuttu iltanuotiolaulu oli myös muistutus siitä, miksi sitä tulee vielä 24 partiovuoden jälkeen roikuttua tässä harrastuksessa. Nuo edellä mainitsemani kokemukset ja muistot ovat olleet minulle niin tärkeitä, että haluan olla edes jollain tavoin mahdollistamassa muillekin niitä. No näin paperipartiolaisena välillä tulee mietittyä, että mitenkähän tuokin onnistuu.
Vaan tulipa tässä kesäkuussa kokoustettua erään piirimme alueen lippukuntien tilanteista, ja sekös oli oiva muistutus itselleni aiemmin muodostamastani mielipiteestä piirin tärkeimmästä tehtävästä. Se on lippukuntien tukeminen.
Olenkin erittäin iloinen, että sain olla tällaisessa palaverissa mukana tarkastelemassa eräiden lippukuntien tilanteita ja päättämässä tukitoimista heille. Se, että piirissämme on nyt lippukuntakoordinaattori, tukee omaa mielipidettäni. Täytyy myöntää lyhyen piirinvarajohtajakokemuksen perusteella, että toteutettu organisaatiomuutos on laittanut uutta pöhinää aluetyöhön ja koituu piirimme lippukuntien parhaaksi.
Tämä kesä tuottaa minullekin monia uusia leirimuistoja. Itse aion tänä kesänä laajentaa leirimuistojen hankkimista partion ulkopuolelle osallistumalla Nuori Kirkko r.y:n Pisara-suurleirille. Mielenkiintoista nähdä, onko tuollainen noin 2000 leiriläisen leiri kuinka erilainen kuin piirileirimme, joita se vahvuudeltaan vastaa.
Kokemusrikasta partiokesää 2019!
Pekka,
piirin varajohtaja