Ihmiset

Valokeilassa Satu Kivelä

– Tavallisena perjantai-iltana saatan istua junamatkalla Sykähdykseen ja miettiä, miten minä voisin rohkaista sitä nuorta, joka usein vetäytyy.

Satu ”Soppa” Kivelän suurin elämään ohjaava partioihanne on kehittää itseään ihmisenä. Sen entistä paremman itsen etsiminen näkyy Sopan partiotekemisessä ennen kaikkea nuorten aktivoimiseen ja voimauttamiseen keskittymisenä.

Satu Kivelä

Muun muassa piirin ohjelmavalmentajavastaavana toimiva Soppa lieneekin tuttu monelle pohjalaista partio-ohjelmaa vähänkään vilkaisseelle. Himangan Nuotioveljistä ponnistaneen Sopan voi löytää hyvin monenlaisista partiotekemisistä, käsityökoulun opettajanpaikalta kuin omaa taidenäyttelyä valmistelemasta, mutta kaikkein useimmin johtamasta nuoria.

Kun oma vartionjohtajakurssi ja sen jatko-osio onnistuivat aikoinaan yli odotusten, saivat innostavat kurssinjohtajat Sopan suoraan mukaan silloiseen vartionjohtajakoulutusjaostoon. Nyt välissä jo ROK-kursseiksi muuttuneita koulutuksia on takana jo kuusi kappaletta.

Jokapäiväisessä partiotekemisessä, kuten vetäytyvän partiolaisen rohkaisemista junamatkalla pohtiessa on Sopan mielessä usein lista. Kenties toimivia asioita voi koota listalle, kokeilla sen keinoja ja palata niiden onnistumiseen myöhemmin. Nuorta neuvoessa oppii monesti myös itsestään, Soppa sanoo.

– Samoajat ovat ihanassa iässä, kun heitä uskallan vielä neuvoa pulmatilanteissa. Vaeltajaikäisen pitäisi osata jo itse päättää, niin joskus en tiedä neuvoako vaiko olla hiljaa.

Miten jokaista nuorta sitten kannattaisi voimaannuttaa? Pienikin osaaminen on sanallistamisen arvoista, sanoo Soppa. Osaamisen tunnistamisen ja kiittämisen tulee olla vielä harjoittelevan johtajan palautekeskusteluissa päähuomiossa, mutta samaa ajattelua voi harjoittaa ihan milloin vain.

– Kiitän pienistä asioista. Siitä, että nuori muisti lukita kolon oven kotiin lähtiessään tai siitä, ettei tyhjät limsapullot jääneet kolon sohvalle.

Yleisesti jokaisen partioaikuisen kannattaisi pitää mielessä, että maailma voi olla nyt kasvavalle kovin erilainen kuin omassa nuoruudessa, Soppa muistuttaa. Tänäkään päivänä ei kaikkia murheita kerrota aikuisille, mutta sosiaalinen media tuntuu lisäävän tarvetta kasvokkaiseen nähdyksi ja kuulluksi tulemiseen.

– Aikuisen silmissä laiskottelulta näyttävä hengailu on nuorille usein tärkeää ryhmäytymistä. Johtajana saan olla juuri se aikuinen, jonka kanssa sydänsuru selvitetään heti.

Aikuisen parhaat ”nuorisoystävälliset ominaisuudet” ovat Sopan mukaan luottamuksen osoittaminen ja heittäytyminen. Samoajaikäiset kannattaa ottaa esimerkiksi mukaan lippukunnan hallitukseen ja huolehtimaan sosiaalisesta mediasta, omat kokoontumispaikan avaimet taskussaan.

Ja kun nuorten omiin juttuihin malttaa heittäytyä mukaan, saattaa vanhakin partiolainen esimerkiksi piirileirin riippumattolaaksossa hengaillen löytää itsestään jotain uutta.

– Kun nuori tutustuu aikuiseen, hän saa itselleen mallin johtajasta. Ja kun johtaja heittäytyy nuorten juttuihin mukaan, nuori mahdollisesti haluaa itse joskus olla yhtä hyvä johtaja. Luotsien ei tulisi olla vain nimiä Kuksassa, Soppa pohtii.

Kiitän pienistä asioista. Siitä, että nuori muisti lukita kolon oven kotiin lähtiessään tai siitä, ettei tyhjät limsapullot jääneet kolon sohvalle.

Partion haaste on muun muassa lippukunnanjohtajana pitkään toimineen kenttätuntuman mukaan edelleen eräjormailu-maineen puhkaiseminen. Haastattelupäivänäkin oli Soppa saanut kuulla, kuinka partiolaisnuorta oli kiusattu tämän harrastuksesta pilkkaamalla ja varastamalla tavaroita.

– Lippukuntien kannalta tämä tarkoittaa myös haastetta säilyttää laatu niin, että jokainen voisi olla ylpeä harrastuksestaan paikkakunnasta ja lippukunnasta riippumatta.

Pohjanmaan partiolaisille Sopan terveiset ovat yksinkertaiset.

– Jokainen lapsi tai nuori hyötyisi partiossa opituista taidoista. Mieti, kuka sinun lähipiirissäsi hyötyisi partiosta ja pyydä häntä mukaan.