Pihaus

Pihaus: Mitä ihmettä ja kummaa ovat projektitaidot?

Näin opiskelijana olen antanut itseni ymmärtää, että tulevassa työelämässä projektinhallintataidot ovat tärkeitä, ja taitavatpa ne usean työpaikkailmoituksen edellytyksien listaa koristaa. Milloinkahan näitä projektitaitoja olisi sitten näiden viiden opiskeluvuoden aikana ollut tarkoitus oppia? Niin ja mitähän ihmettä ja kummaa nuo mystiset taidot edes ovat?

Projektitaitoja pohtiessani otin toki neuvokkaana partiolaisena erään suositun hakukoneen eteeni auki ja tein pientä tutkimusta. Lukiessani erilaisia näkemyksiä siitä mitä projektitaidot ovat, totesin yhä uudelleen ja uudelleen, että tuon minä osaan ja tuonkin minä hallitsen.

Emmi Turpeinen
Emmi Turpeinen

Mutta en minä nyt näitä koulussa ole oppinut, vaan partiossa. Kaiken lisäksi nuo taidot olen oppinut ihan huomaamattani (tässä lieneekin kenties partion suurin oivallus: opitaan ihan vahingossa!). Vaikka olenkin useammassa projektiliemessä partiossakin keitetty, niin näitä taitoja on tullut kerrytettyä ensimmäisen kerran partiotaipaleellani omassa lippukunnassa.

Suurta epätieteellistä projektitaitotutkimusta tehdessäni seuraavat taidot ja ominaisuudet nousivat kenties useimmiten esille. Nyt osoitankin esimerkkien voimin, miten koen niitä lippukunnassa oppineeni.

Aikatauluttaminen

Kuulostaako tutulta: Milloin pidetään KITT, lippukunnan syyskokous, kevätretki sudenpennuille ja entäs se seikkailijoiden yöretki? Mikä ryhmä kokoontuu keskiviikkoisin, entäpä miten saamme mahdutettua kolme ryhmää kokoontumaan tiistaisin? Entäpä sitten oman ryhmän toimintasuunnitelma. Ehdimmekö harjoitella suunnistusta jo syksyllä, vai pitääkö odottaa kevään valoisimpiin iltoihin? Ilman yhteistä aikatauluttamista ja suunnittelua sekä kalentereiden synkronointia ei monenkaan lippukunnan arki rullaisi.

Tavoitteiden asettaminen

Ah, erittäin ajankohtaiset adventtikalenterit! Oletteko teidän lippukunnassa miettineet kuinka monta adventtikalenteria lippukunnan täytyy myydä, jotta saadaan kasaan tarvittava summa uuden puolijoukkueteltan ostoon? Montako kalenteria se tekee per nenä? Erinomaisia ajatuksia tästä meidän tärkeimmästä varainhankintatuotteesta voitte muuten lukea piirinjohtajamme Saijan huhtikuisesta julkaisusta!

Johtaminen

Partiossa ehkä yksi hienoimmista asioista on se, että meistä jokainen johtaa joskus muita, joskus itseään ja on joskus itse johdettavana. En tiedä onko olemassa absoluuttisen oikeaa tapaa johtaa ja olla johtaja, mutta minun mielestäni meidän mallimme on näkemistäni malleista paras, koska se antaa mahdollisuuden myös johtajalle kasvaa ja kehittyä, oli pesti sitten ohjelmajohtaja, tarpojaluotsi tai samoajavartion vertaisjohtaja.

Ristiriitojen käsittely

Tämä on varmasti meille kaikille tuttua, sillä isompien tai suurempien erimielisyyksien selvittelyltä on tuskin koskaan kukaan välttynyt. Ryhmässä ja yhdessä toimimista harjoitellaan toki jo sudenpennuista lähtien. Partiossa rikkautta on erilaisuus, emmekä aina kaikki ole samaa mieltä. Olisipa se toki kovin tylsääkin, koska silloin emme varmasti kokeilisi mitään uuttakaan! Vaatii taitoa ratkaista erimielisyyksiä niin, että jokainen osapuoli kokee tulleensa kuulluksi, oli sitten kyse syksyn aikana suoritettavan taitomerkin vallinnasta, lippukunnalle ostettavien kattiloiden tilavuudesta tai kesäleirin ajankohdasta.

Reflektointi (palaute)

Jokaisen meistä on aina on hyvä kysyä: ”Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?”, olipa sitten kyseessä laumailta taikka varainkeruuksi järjestetyt myyjäiset. Ainakin itse olen huomannut, että tekevälle sattuu (ja usein), mutta ne ovat juurikin olleet parhaita hetkiä pohtia omia valintoja, jotka sattumukseen johtivat. Miksi alun perin teinkään tämän näin? Mitä olisinkaan voinut tehdä toisin? Ehkäpä ensi kerralla retkeä järjestäessä muistan ottaa sellaisenkin seikan huomioon, että kermavaahdon vatkaaminen helpottuu huomattavasti kun mukaan pakataan vispilä…

Lopuksi toivon, että meistä jokainen pysähtyisi hetkeksi pohtimaan, kuinka oikeasti osaavia ja taitavia me partiolaiset olemme. Näillä eväillä ainakin itse osaan opintojen valmistumisen, tuon tulevaisuudessa häämöttävän kauhun hetken jälkeen sanoittaa taas omassa rakkaassa harrastuksessa oppimiani taitoja paremmin.

Emmi Turpeinen, projekteista vastaava piirihallituksen jäsen