Olemme löytäneet jo 129 uutta tapaa tehdä partiota, kertoo teksti verkkosivulla. Mistä on kyse?
Kuten joka vuosi, myös vuonna 2016 ympäri Suomen kerättiin varoja Yhteisvastuu-keräykseen. Tällöin valtakunnallisen keräyksen tuotonsaajana oli myös partiolaisten 100 uutta tapaa -hanke. Hankkeen tavoitteena oli löytää uusia tapoja partion harrastamiskynnyksen madaltamiseen.
- 100 uutta tapaa -hanke rahoitettiin vuoden 2016 Yhteisvastuu-keräyksen tuotoilla
- Lippukunnat ja piirit saivat hakea tukea uusiin partion tekemisen tapoihin, jotka madaltaisivat partion harrastamisen kynnystä
- Harrastamiskynnys voi olla korkealla monesta syystä. Tavallista vähemmän harrastavat esimerkiksi maahanmuuttajataustaiset sekä eri tavoin vammaiset. Myös esimerkiksi yksinäisyys sekä perheen taloudellinen tilanne estävät lasten ja nuorten harrastamista.
- Hankkeen aikana syntyneet kuvaukset projekteista sekä julkaistut oppaat löytyvät hankkeen verkkosivuilta 100uuttatapaa.fi
Lippukunnat saivat hakea hakea tukea partiokynnystä madaltaviin projekteihinsa, ja nyttemmin uusia tapoja onkin löytynyt jo reippaasti yli sata. Mutta mitä keräystuotoilla on tähän mennessä saatu aikaan? Hankkeen verkkosivujen selaamisen perusteella moni lippukunta on päätynyt järjestämään avoimia tapahtumia erilaisille kohderyhmille sekä perustamaan varustepankkeja.
100 uutta tapaa -projektipäällikkö Saara Nykänen vahvistaa havainnon. Tyypillisiä hankkeita ovat olleet myös yhteistyöprojektit kuntien nuorisotoimien tai maahanmuuttajapalveluiden kanssa lasten ja nuorten partiotaipaleen tukemiseksi sekä partiotoiminnan esteettömyyteen liittyvät hankinnat. Tyypillinen yhden lippukunnan saama hanketuki on ollut noin 200-300 euroa.
Partiolaiset ovatkin hankerahoituksella muun muassa askarrelleet paracord-rannekkeita, pyörittäneet telttahotellia ja partiodiskoilleet. Lippukuntien lisäksi hankkeita toteuttivat myös partiopiirit, jotka suunnittelivat omat projektinsa alueensa tarpeiden ja kehityshalujen perusteella.
– Eri piirien alueilla onkin noussut erilaisia painotuksia, Saara kertoo.
Esimerkiksi Pääkaupunkiseudun Partiolaiset keskittyivät hankkeessaan partiotoiminnan kehittämiseen alueella, jossa partion harrastaminen on vielä vähäistä, mutta lapsiperheitä paljon. Järvi-Suomen alueella panostettiin sisutoiminta-hankkeeseen, Uudellamaalla taas kouluyhteistyöhön sekä kouluissa toimivien partiokerhojen kokeilemiseen.
Pohjanmaan Partiolaisten projektina oli kahden suuren tapahtuman, Myötäpäivien ja Tempus18:n esteettömyyteen panostaminen. Kaupunkitapahtuma Myötäpäivillä käytössä oli esimerkiksi lainattavia apuvälineitä sekä vakautettuja kanootteja, piirileiri Tempuksella taas levitettiin tietoutta vessapassi-konseptista.
Projektipäällikkö Saara Nykänen kertoo, että suuri osa toteutetuista hankkeista on sovellettavissa minkä tahansa lippukunnan toimintaan. Tällaisia ovat muun muassa yhteistyössä alueen muiden toimijoiden kassa lapsia ja nuoria tavoittamaan pyrkivät projektit. Jokainen lippukunta voi myös tarkastella, miten oman alueen lapsia ja nuoria kutsutaan sekä toivotetaan tervetulleiksi partiokynnyksen korkeudesta huolimatta.
– Hyvä kopioitava kokeilu on esimerkiksi Henrikin Tapulityttöjen yhteistyö paikallisen Tyttöjen talon kanssa, Saara vinkkaa.
Lippukuntien hankeraportointi on avoinna vielä kuluvan vuoden loppuun saakka, eli 100 uutta tapaa -hankekin on vähitellen loppusuoralla ja sen materiaalit kaikkien saatavilla internetissä. Onko partion harrastamisen kynnys nyt siis poistunut?
Ei kokonaan, sanoo Saara. Projektin myötä erilaisia partion harrastamisen esteitä pystytään nyt kuitenkin paremmin tunnistamaan ja sen myötä toimintaa kehittää edelleen sellaiseksi, että osallistuminen olisi yhä useammalle helpompaa.
– Hankkeen aikana on siis tunnistettu esteitä ja kokeiltu erilaisia tapoja madaltaa kynnystä, seuraavaksi toimintamalleja viedään partioarkeen.
Partiokynnyksen madaltaminen jatkuu tulevina vuosina myös keskusjärjestön tasolla, sillä partion strategian mittareihin kuuluu muun muassa kahdeksan partion harrastamisen esteen purkaminen. Lippukuntien arjessa 100 uutta tapaa -hanke näkyy tällä hetkellä eri tavoin, Saara kertoo. Osa lippukunnista on jatkanut alun perin kokeiluksi tarkoitettua toimintaansa, jotkut saavuttaneet aiempaa vahvemman yhteyden paikalliseen oppilaitokseensa.
– Projektista tullaan tekemään pidemmän aikavälin vaikuttavuusarviointia, eli tuloksia tarkastellaan siis vielä muutaman vuoden kuluttua, projektipäällikkö Saara sanoo.
Mitä Pohjanmaalla saatiin aikaan?
Myös Pohjanmaalla moni lippukunta päätyi madaltamaan partiokynnystä erilaisilla tapahtumilla ja varustepankeilla. Näin tekivät muun muassa Simpsiön Siskot, jotka hankkivat lippukunnalla jo olleen lainamakuupussin seuraksi rinkan ja makuualustan.
– Olemme huomanneet, että erityisesti pienemmiltä partiolaisilta on saattanut puuttua kunnollisia retkeilyvarusteita, varsinkin, jos harrastus on juuri aloitettu. Kunnolliset retkeilyvarusteet voivat olla melko arvokkaita, Simpsiön Siskojen Ella Ellilä kertoo.
Lainavarusteista muistutetaan aina lippukunnan retkien yhteydessä, ja lainaus hoituu ilmoittamalla tarpeesta omalle johtajalle. Ellan mukaan varustepankkia ovatkin hyödyntäneet juuri pienimmät partiolaiset. Retkeilyvarusteiden lisäksi myös niin kutsutut ”viralliset” partioasusteet saattavat muodostua hinnakkaiksi. Alavuden Eräveikot päätyivätkin tästä syystä perustamaan partiopaitalainaamon.
Lippukunnalla on nyt käytössään noin 10 perusmerkit sisältävää partiopaitaa, jotka hankittiin käyttöön paidastaan ulos kasvaneilta tai partiouransa tauolle laittaneilta. Paidat eivät ole käytössä arkipäivän partiotoiminnassa, mutta esimerkiksi lippukunnan toimiessa kolehdinkantajina luo partioasustus jäsenistöön yhtenäisyyttä.
– Lainattavissa on lisäksi partiovöitä, joilla paitojen kokoa saa soviteltua jokaiselle sopiviksi. Tarvittaessa merkkejä voisi lisätä paitoihin tarrakiinnityksellä, sanoo Alavuden Eräveikkojen Maarit Kaitola.
Lainapaidoille löytyikin heti käyttöä, sillä hankkeen yhteydessä Alavuden Eräveikot päätyivät esittelemään toimintaansa paikallisille harrastemessuille. Perinteistä laavuyötä muistuttavalla pisteellä vierailikin sankoin joukoin lapsia ja nuoria, ja lippukuntaan liittyikin tapahtuman myötä monta uutta partiolaista.
Myös uusia partioaikuisia saatiin mukaan toimintaan järjestämällä lippukuntaan liittyneiden huoltajille oma vanhempainilta, Maarit kertoo. Henkilökohtainen kutsu lippukunnan tapahtumaan onkin toimiva tapa, minkä huomasivat myös Liungilan Eränkävijät omassa 100 uutta tapaa -hankkeessaan.
Lippukunta järjesti syksyllä 2017 nuotioillan, johon kutsuttiin mukaan erityislapsia perheineen. Viestiä tapahtumasta vietiin Kalajoen kaupungin vammaispalvelujen kautta sekä kertomalla tapahtumasta paikallisten pienluokkien ”reppupostina”. Kaupungin työntekijät välittivät kutsua palvelujen piirissä oleville, koulussa tapahtumamainosta taas kuljettivat opettajat. Paikallisen seurakuntakodin pihalla järjestetyssä nuotioillassa leikittiin, paistettiin lättyjä sekä mikä tärkeintä – tutustuttiin toisiin.
– Tapahtuma sijoitettiin sellaiselle paikalle, että sinne oli helppo tulla eikä sijainti ainakaan ollut este osallistumiselle, Liungilan Eränkävijöiden Elina Korva kertoo.
Menestyksekkään nuotioillan myötä lippukuntaan liittyikin uusia jäseniä. Avain onnistuneeseen tapahtumaan sekä lasten ja nuorten harrastamisen mahdollistamiseen on Elinan mukaan ollut useiden eri tahojen yhteistyö.
Liungilan Eränkävijät palaveerasivat ensin kaupungin työntekijöiden kanssa, jotka osallistuivat myös itse tapahtumaan. Nuotioillassa tehtävät jaettiin lippukunnan vartioiden kesken, ja tällä hetkellä lippukunnan sisupartiolaiset sekä Karhutytöt-seikkailijavartio kokoontuvat kerran kuussa yhdessä Sisukarhut-vartiona. Apukäsinä ovat lippukunnanjohtajat sekä kouluohjaajina työskentelevät ystävät.
– Yhdessä voidaan tehdä monenlaista, toinen toistamme auttaen, muistuttaa Elina.
Jotta kaikkien harrastamisesta tulisi mahdollisimman helppoa, on ajatuksia siis varattava myös tekemisen suunnittelulle. Näin teki myös Pohjan Ilves, joka tarjosi hankerahoituksella kesäleiripäivän ei-vielä-partiolaisille. Mehtä’17-leiristä vastannut Maria ”Maaru” Hirvilammi muistuttaa, että partiokynnyksen madaltaminen alkaa aina jo ennakkosuunnitelmista.
Esimerkiksi kesäleiripäivää varten lippukunnasta nimettiin ei-vielä-partiolaisille oma opas, ja tapahtumakutsussa panostettiin leiripäivän luonteesta ja ohjelmasta kertomiseen. Päivän aktiviteetteihin kuului partion perusasioihin, termeihin ja perinteisiin tutustumista, ja partioon tutustujien mukana leiripäivässä olivat hankerahoituksella palkatut avustajat. Leiripäivän päätteeksi Pohjan Ilveksessä aloitti kaksi uutta seikkailijaa.
– Toimikaa, mikäli halu partioon liittymiseen ilmenee. Kutsukaa mukaan! tiivistää Maaru.
Kaikki Pohjanmaan alueella tehdyt hankkeet löytyvät 100uuttatapaa.fi-sivustolta. Käy kurkkaamassa, kuka solmi projektissaan paracord-rannekkeita ja kuka elvytti vanhan lippukunnan takaisin eloon!
