Joskus pienen tai suuren partioprojektin jälkeen olo tuntuu kummalta. Vielä äsken vieressä olivat partiokaverit, nyt kotisohvalla viikonlopun selkäreppu tuntuukin lähtöpäivää raskaammalta.
”Partiokupla puhkeaa. Leirin elänyt yhtenä samanhenkisenä perheenä. Kotona onkin sitten se perusarki, missä on huolehdittava siististä habituksesta (ei enää ruokalistaa partiohuivissa), pyykeistä (ei vain sullo päällensä muutaman päivän ollutta paitaa), soitettava ystävä kylään (ei enää huutelua naapuritelttaan) ja ruokittava itsensä (ei enää huutoja ennen ja jälkeen ruoan ja ruoka on jotain muuta kuin iljetystä)”
Partiodarra. Moni tietää sen leirin, retken tai tapahtuman jälkeisen mielentilan, kun päässä humisee, ulkoilutakki on täysin tyhjänä mutta reppu makaa vielä täytenä eteisessä. Olo saattaa olla hieman kurjakin. Viikonlopun kuvien selaaminen tuntuu lähinnä tympeältä ja mielessä pyörii ajatus siitä, oliko tämäkin partioprojekti tosiaan taas tässä.
Miksi näin tuntuu aina käyvän? Entinen Mäntsälän Metsäkävyt -lippukunnan jäsen, psykologi Essi Karvonen selittää partiodarran syntyä partiotapahtuman ainutlaatuisella ympäristöllä. Harva meistä asuu vakituisesti ulkona telttayhteisössä, missä yhdessä jaettavat kokemukset muodostavat leirien ainutlaatuisen ryhmädynamiikan.
– Takaiskut ja onnen hetket ovat yhteisiä, koska partiossa on nimenomaan kyse yhdessä tekemisestä. Väittäisin, että partioporukalle muodostuu erityinen tunneside juuri siksi, että kokemukset ja tunteet ovat kollektiivisia. Normaalielämässä olemme paljon enemmän erillään muista ihmisistä ja puurramme paljon yksilöllisemmin arkiaskareita.
Paluu partiohommista perusarkeen saattaa siis tuntua kurjalta, kun ryhmädynamiikkaa täynnä oleva tapahtuman oma kupla vaihtuu yksinoloon. Oman mausteensa saattavat vielä tuoda unirytmin muutos, fyysinen rasitus ja kertynyt univelka.
– Samoin ison tavoitteen saavuttaminen tai projektin läpivieminen voi aiheuttaa omanlaisensa psyykkisen tyhjiön. Entä nyt? Mitä mä nyt teen elämälläni?
Joskus olotila voi kestää jopa kuukausia. Näin kävi Keminmaan Kivekkäiden Pekka Luokkalalle, jonka Roihun leiriromanssin aiheuttama sydänsuru sai partiodarran jatkumaan koko loppuvuoden 2016.
Partiotapahtuman jälkeistä oloaan kiukkuiseksi, alakuloiseksi ja väsyneeksi kuvaileva Pekka päätti Roihun jälkeisenä syksynä selvittää aihetta myös pienimuotoisen tutkimuksen muodossa.
HC-partiolaisten FB-ryhmässä jaetun kyselyn pohjalta Lapin Partiolaisten medialähettiläs kursi kasaan partiodarran pääpiirteet sekä hoitokeinot blogipostauksen muotoon.
Apukeinoja, jes! Mitä siis pitää tehdä, onko jotain opittavissa alakulon taltuttamiseksi? Jokaiselle toimivaa patenttiratkaisua ei kuitenkaan valitettavasti ole olemassa, sillä jokaisen leirinjälkeiset tuntemukset vaihtelevat.
– Itse olen päässyt nopeiten tästä lamauttavasta olotilasta eroon muistelemalla leirin tai retken hyviä puolia ja pitämällä yhteyttä uusiin partiokavereihin, joita leirin aikana sain.
Baronan henkilöstökonsulttina työskentelevä Essi nostaa yleisenä toipumisvinkkinä esille vapaapäivien merkityksen. Muutama rennompi hetki ponnistuksen jälkeen saattaa auttaa.
– Ei kannata asettaa itselleen isoja vaatimuksia, vaan hiljalleen vaan tunnustella omia fiiliksiä ja nautiskella raukeasta olosta. Kannattaa olla armollinen itselleen sen suhteen, mitä saa aikaan, Essi sanoo.
Myös Essi suosittelee leiri-ikävän helpottamista yhteydenpidolla partiokavereihin. Kun tapahtumia, iloja ja suruja käy yhdessä läpi, vahvistuvat tärkeät tunnesiteet.
– Ja vaikka samaa kokemusta ei enää koskaan tule (hyvässä tai pahassa), niin ainakin sinulla on elämässäsi ne tyypit, joiden kanssa jaoit jotain ainutkertaista.
”Itteä ainakin rasittaa se, että on jatkuvasti porukkaa ympärillä niin parin päivän kestolla koko setti väsyttää aika tehokkaasti”
Partiodarraa voi yrittää torpata jo etukäteen partiotapahtuman aikana: jo lyhyetkin tauot ja minuuttiaikataulun välttäminen ehkäisevät kotiinpaluuväsymystä.
Joskus apea olotila kuitenkin niin sanotusti yllättää. Onko partiodarrassa sitten mitään hyvää? Essin mukaan alavireiset hetket voi käyttää vaikkapa kiitollisen elämänasenteen harjoitteluun.
– Muistele positiivisia asioita ja käy niitä muistoja läpi. Samalla voi hengitellä ja harjoitella mielessään myös luopumisen taitoa. Tapahtuma on ohi ja sinä olet saanut olla osa sitä.
Jos tyhjyyden tai epäonnistumisen tunne on erittäin voimakas esimerkiksi epäonnistuneelta tuntuvan tapahtuman takia, voi itsetutkiskelua olla kannattavaa harrastaa. Mitä olisi voinut projektissa tehdä toisin, miten jatkaa tästä eteenpäin?
Partiodarran äityessä niin pahaksi, että motivaatio koko harrastukseen uhkaa kadota, kannattaa Essin mukaan palauttaa mieleen se, miksi ylipäätään harrastuksen on aloittanut ja miten siinä edelleen jaksaa pyöriä mukana. Mikä meiningissä sopii sinun arvoihisi ja miten voit toimia siellä toteuttaen itsellesi tärkeitä juttuja? Miten kommunikoit omia halujasi ja tarpeitasi partioporukalle ja miten toimit muita kohtaan?
– Fakta on, että jokainen ihminen mokailee ja kaikki tapahtumat eivät ole aina täydellisen onnistuneita. Muista, että partio ei ole yksin sinun harteillasi, vaikka välillä kannatkin isoja vastuita. Partiodarrassa saattaa saada itsestään hyvinkin isoja oivalluksia, joita voi soveltaa muillekin elämän osa-alueille.
Hyviä puolia partiodarrasta löytää myös Pekka. Väsymys kertoo yksinkertaistettuna siitä, että on juuri ollut mukana jossain suuressa. Partiodarragallupin vastauksista medialähettiläs haluaa nostaa esiin yhden tietyn vastauksen, jossa kaikki olennainen kiteytyy.
”Partiodarraan toimii kyllä vanha kansanviisaus: sillä se lähtee millä se on tullutkin. Eli uuden madon laittamista koukkuun.”
– Eli heti kun on mahdollisuus, mene siis joko kokoukseen tai leirille. Sitten partiodarrasi helpottaa ja jossain vaiheessa se alkaa taas uudelleen.
Viisi vinkkiä leirinjälkeiseen olotilaan
- Keskustele partiokaverien kanssa. Mitä tuli juuri tehtyä, kenellä olivatkaan parhaat leirikuvat?
- Anna itsellesi aikaa palautua. Ota vapaapäivä harrastuksista, kerro ääneen että sinua väsyttää.
- Älä suunnittele leiri- tai tapahtuma-arkeasi liian kiireiseksi. Ota päiväunet ja omaa aikaa, jos siltä tuntuu!
- Ole ylpeä panoksestasi tapahtumaan. Aina kannattaa toki miettiä, mitä voisi tehdä toisin, mutta vellominen ei johda mihinkään.
- Kuulostele, mikä on juuri sinulle sopiva tapa jatkaa suuren tai pienen projektin jälkeen. Tuntuuko hyvältä sännätä suoraan uuteen hommaan vai pitää pieni ajatustauko?
Lähteet: Psykologi Essi Karvosen haastattelu, partiodarran kokemusasiantuntija Pekka Luokkalan haastattelu ja Partiodarra-kirjoitus. Lainaukset pohjalaisten partiolaisten kokemuksista
