Ihmiset

Partio harrastuksena voi auttaa sopeutumaan uuteen vieraaseen maahan 

Luonnos Suomen Partiolaisten strategiasta vuosille 2021-2026 sisältää monikulttuurisuuspainotuksen, joka tavoittelee maahanmuuttajataustaisten partiolaisten määrän kasvua. Portugalilainen Sara Cruz asuu Suomessa väliaikaisesti kolmatta vuotta, ja kertoo nyt seikkailijajohtajana toimimisesta ilman yhteistä kieltä lasten kanssa.

26-vuotias Sara päätyi kaksi ja puoli vuotta sitten lämpimästä Lounais-Euroopasta hyytävän kylmään Suomen talveen tohtorintutkintonsa perässä. Sara oli harrastanut partiota Portugalissa jo 10-vuotiaasta, joten kun suomalainen tuttu ehdotti partion kokeilemista Suomessa, Sara tarttui haasteeseen. Nyt hänellä on kahden vuoden kokemus kahdesta eristä seikkailijavartiosta ja niiden johtamisesta partiolippukunta Pohjan Veikoissa.

”Kun saavuin ensimmäiselle partioleirilleni, minulle naureskeltiin. Kohta ymmärsin, että se johtui aivan liian ohuesta talvivarustuksestani. Ensimmäinen leirini on kuitenkin hyvä muisto.” 

Sara CruzPartio Suomessa oli Saralle ensin hämmentävää. Huomattavasti kylmempi sää ei ollut ainoa muutos partioarkeen. Sara kertoo tottuneensa kilpailullisempaan partioon.

Portugalissa Saran lippukunnassa kokoonnutaan viikonloppuisin kaikkien osastojen voimin opettelemaan partiotaitoja, joita testataan eri-ikäisistä muodostettujen ryhmien välisissä kisoissa. Kilpailu on osa oppimisprosessia ja tarkoituksena on, että pienemmät oppisivat isommilta. Lippukunta on katolinen ja osallistuu kerran kuussa messuun. Kuitenkin juuri suomalaisen partion erilaisuus kotiseudun partioon verrattuna on Saran mielestä parasta.

”Partio oli ensimmäinen kontaktini suomen kieleen ja sen oppimiseen”, kertoo Sara. Uskaliaimpien seikkailijoiden kanssa hän kommunikoi englanniksi, mutta välillä kokouksissa tulee opeteltua suomeakin.

Koska Sara toimii 10-12-vuotiaiden kanssa, viikoittaisten kokousten kieli on pääsääntöisesti suomi, mutta jokainen kokous alkaa Saran englanniksi vetämällä leikillä. Kun sitten välillä kokouksen aloitusta seuraa suomalaisten johtajaparien vetämä teoreettinen puheosuus, esimerkiksi kartan lukemisesta, Sara ei ymmärrä liikoja ympärillä tapahtuvasta. Kokousten toiminnalliset osat taas sujuvat ilman yhteistä kieltäkin. Sara kertoo oppivansa seikkailijoilta yhtä paljon kuin nämä oppivat tältä. Kielimuuri on olemassa, mutta sen kanssa pärjää.  

Suomen Partiolaisten uuden strategian luonnoksen visio on ”Partio – jokaiselle nuorelle taidot muuttaa maailmaa”. Yksi sen alaotsikoista kulkee nimellä ”Partio kasvaa” ja sisältää tavoitteen uusien maahanmuuttajataustaisten partiolaisten määrän kasvusta. 

Partio Suomessa oli Saralle ensin hämmentävää. Huomattavasti kylmempi sää ei ollut ainoa muutos partioarkeen.

Saran pohtiessa partion uuden strategian monikulttuurisuuspainotusta, hän ottaa esille kaksi pääasiaa. Ensimmäiseksi Sara mainitsee englanninkielisen mainostuksen tärkeyden. Liittyminen on vaikeaa, jos ei tiedä miten, tai siihen olevan edes mahdollisuutta. Toiseksi hän pohtii yksin uudessa maassa uuden harrastuksen aloittamisen vaativan rohkeutta. Sara arvelee aloittamisen olevan helpompaa, jos tietää pääsevänsä ryhmään, jossa on muitakin, jotka eivät puhu äidinkielenään suomea. 

Kun Sara muutti Suomeen, hän oppi partion kautta Suomesta ja suomalaisista.

”Partio on hyvä tapa tutustua kieleen, kulttuuriin ja ihmisiin. Sen kautta voi saada otteen suomen kieleen ja sen oppimiseen. Kun tuntee jonkun, niin vieraassa maassa on helpompaa pärjätä.”