Syyskokouksen julkilausuma: Kohti matalamman kynnyksen partiotoimintaa

06.10.2018 - 15:30   •   Piiri tiedottaa

Pohjanmaan Partiolaisten julkilausuma, syksy 2018

 

Partiotapaamisessa keskustellaan tänään syysretken valmisteluista. Ryhmä koostuu 10-vuotiaista lapsista ja heidän johtajistaan, nuoria partiolaisia hekin. Yhden kotoa ei löydy tarpeeksi lämmintä makuupussia kylmeneviin öihin. Yksi toivoo mielessään, josko tällä kertaa iltanuotiolle löytyisi jotain gluteiinitontakin grillattavaa. Yhden mielessä käy, suuttuvatko vanhemmat jos hiljentymishetkellä puhutaan Jeesuksesta, toinen taas jännittää mitä ryhmän kaverit sanovat nähdessään kokouksen päätteeksi tätä hakemaan tulevat kaksi äitiä.

 

Useille tavallinen ja mukava partioilta, joillekin taas mieliä askarruttava ja jopa retkelle osallistumisen estävä.  Miten toimisimme siinä parhaiten? Siitä suuri vastuu on partiojohtajilla. Ne ovat tilanteita, jotka selviävät partiossa helposti, mikäli vapaaehtoisen johtajan asennoituminen pitää partiokynnyksen matalana.  Mutta ne ovat myös asioita, jotka voivat nostaa partiokynnyksen korkealle.

Asenne on tunnetusti vaikea ja hidas muutettava. Me Pohjanmaan Partiolaiset olemme päättäneet aloittaa. Olemme perustaneet piiriin moninaisuusryhmän, jonka tavoitteena on kiinnittää huomiota juuri tähän asiaan. Toimimalla suvaitsevaisuuden ja erilaisuuden asian puolesta tavoittelemme sitä, että partio olisi aidosti matalan kynnyksen toimintaa kaikille.

 

Johtajat ovat avainasemassa tässä muutoksessa. Lasta tai nuorta partiopolulla ohjaava määrittelee tahtomattaankin partiokynnyksen korkeuden. Pienillä teoillaan johtaja voi muuttaa partiolapsen tai -nuoren maailmaa.

Valtakunnallisella tasolla samaa tekevät myös Suomen Partiolaiset. Kysymys siitä, miten lippukunnista ja partiosta ylipäätään voisi tehdä paikan, jossa jokainen saa olla oma itsensä, on jo kysytty. Seuraavien vuosien aikana keskusjärjestö pyrkii aktiivisesti kaatamaan partion harrastamisen esteitä.

Mitä jokainen partiolainen voisi sitten tehdä? Haastamme jokaisen tekemään seuraavaa: pohdi omaa asennettasi, mieti omia ennakko-oletuksiasi, kiinnitä huomiota kielenkäyttöösi ja ajatuksiisi sen taustalla. Tunnustele etuoikeuksiasi. Tarvitseeko minun koskaan miettiä liikkumistani, tekstien ymmärtämistä, perhetaustaa, keskittymistä tai vaikkapa sitä, onko minulla lämpimiä talvikenkiä?

Tasa-arvo ei ehkä koskaan tule valmiiksi, mutta sitä voi edistää jokainen omalla toiminnallaan, tai palaamalla alun retkelle valmistautuvaan partiolaisjoukkoon. Olemme lähempänä tasa-arvon ydintä, kun mikään ei tunnu erityistilanteelta.