Partiossa puhutaan usein siitä, että nuoret ovat toiminnan sydän ja tulevaisuus. Silti monesti kuulee tarinoita, joissa nuoren johtajan osaamista vähätellään: “Ehkä vielä joskus”, “Tämä tehtävä vaatii vähän enemmän kokemusta” tai “Katsotaan sinulle pienempi pesti ensin.” Joissain lippukunnissa jopa kehuskellaan sillä, että “meidän lippukunnassa ei ole mitään 15-vuotiaita leikkimässä johtajaa.” Hyvää tarkoittavat aikuiset johtajat voivat joskus tahtomattaan jarruttaa nuorten kasvua ja intoa – ei siksi, etteivät he luottaisi, vaan koska haluavat varmistaa, että kaikki sujuu varmasti hyvin. Mutta eikö epävarmuuden kautta juuri opita?
Nuori johtaja oppii kantamaan vastuuta, tekemään päätöksiä ja johtamaan ihmisiä vain, jos hän saa siihen mahdollisuuden. On hienoa huomata, miten uudet ideat, tuore energia ja into kehittää vievät lippukuntia eteenpäin. Kun nuorelle uskaltaa antaa tilaa ja tukea, hän kasvaa nopeasti – usein nopeammin kuin moni osaisi arvata.
Mutta kolikolla on myös toinen puoli. Partion innostava ja mahdollisuuksia tulviva maailma voi saada nuoren johtajan ottamaan liikaakin. Kun pestit kasaantuvat ja vapaa-aika hupenee, parhaasta harrastuksesta tuleekin helposti velvollisuuksien maraton. Silloin ilo ja tekemisen palo voivat hiipua.
On tärkeää, että jokainen partiojohtaja – oli sitten 15- tai 50-vuotias – pysähtyy välillä miettimään: mitä jaksan ja mistä saa apua, jos pesti tuntuu liian raskaalta!
