Jo nuoresta asti partiolainen kasvaa ajatusmalliin, jossa toisen auttaminen on itsestäänselvyys. Uskaltaisin väittää, ettei yksikään partiotapahtuma onnistu ilman kaverin tukea. Yllättävät hetket luovat haasteita, joihin ei voi ennalta varautua. Eräs mieleenpainuva tilanne tapahtui Pohjanmaan partiopiirin järjestämällä Viking2019-vaellusmatkalla Norjaan.
Toisena vaelluspäivänä eräs vaellusreitti osoittautuikin yhtäkkisesti vaikeammaksi, kuin alun perin oltiin kuviteltu. Etenimme pääosin kallion päällä ja reitin haastavimmassa kohdassa oli köyden avulla suoritettava, muutaman metrin korkuinen pystysuora nousu. Vaikeimpaan kohtaan saapuessa oli pysäyttävää huomata, kuinka nuoret leiriläiset olivat omatoimisesti ottaneet tilanteen ohjauksen haltuun. Meitä muita neuvottiin askel askeleelta miten edetä, jotta jokainen pääsi turvallisesti eteenpäin. Hienointa oli se, että jokainen astui auttajan rooliin empimättä. Voin sanoa, että partiolaisten ihanne ”tuntea vastuunsa ja tarttua toimeen” toteutui tuossa hetkessä.
Ei ole itsestäänselvyys, että harrastuksen arvopohjassa painotetaan niin paljolti avun antamista ja toisista huolehtimista. Partiossa näin kuitenkin on. Useissa lippukunnissa jo hyvinkin nuoret saavat vastuutehtäviä, kuten oman vartion johdettavakseen. Aluksi kevyeltä tuntuva ja mukava pesti voi kuitenkin ajan kuluessa muuttua raskaaksi, sillä elämäntilanteet ovat vaihtelevia. Olisikin erityisen tärkeää muistaa tasaisin väliajoin varmistaa, että jokainen jaksaa kantaa vastuunsa. Avun pyytäminen voi välillä olla hyvinkin vaikeaa.
Monille omista partioystävistä kasvaa ajan myötä läheinen tukiverkko, jossa omat heikkoudet uskalletaan myöntää. Tällainen tukiverkko on tärkeä, jotta uskallamme tarttua uusiin haasteisiin ja mahdollisesti myös epäonnistua matkalla kohti päämäärää. Apua pyytämällä mahdottomiltakin tuntuvat vastoinkäymiset saadaan usein yhdessä ratkottua, liittyivät ne sitten suuren leirin järjestämiseen tai vaellusreitillä kohdattaviin ongelmiin. Partiossa ei tarvitse onnistua yksin.
