Raution partiolippukunta Vääräjoen Vartijat viettivät heinäkuun viimeisen viikon helteisessä Romaniassa ystävyyslippukunta Zöld Peterin vieraana. Kyseessä oli Erasmus-rahoitteinen hanke, jonka tiimoilta ystävyyslippukunnan väki oli reilu kaksi vuotta sitten vierailulla Suomessa. Oma vierailumme siirtyi koronan vuoksi vuodella, mutta nyt pääsimme vastavierailulle Transylvanian alueen kukkuloiden keskelle.

Erasmus-hanke keskittyi kierrätykseen ja kestävään kehitykseen. Näiden teemojen ympärille oli myös leiriviikon ohjelma kirjoitettu. Kaksi vuotta sitten vieraamme tutustuivat Suomalaiseen kierrätyskeskukseen ja nyt oli meidän vuoromme päästä näkemään mikä on kierrätystilanne Romaniassa. Vierailukäynti oli silmiä avaava, sillä siinä missä Suomessa roskat lajitellaan koneellisesti, Romaniassa se tehdään ihmisvoimin. Muutenkin kierrätysaate on Romaniassa vielä lapsen kengissä Suomeen verrattuna. Mutta pienin askelin sielläkin mennään eteenpäin ja toiveissa on esim. pullopanttijärjestelmän leviämien isoimmista kaupungeista kaikkialle maahan. Vierailun jälkeen kuului useampi kommentti, joissa hieman häpeillenkin todettiin, ettei juuri kannata omasta työstään valittaa enää koskaan. Kaikki kunnia romanialaisille kierrätyskeskustyöntekijöille!

Leirin loppupuolella kummankin maan leiriläiset tekivät tietoiskutaulut oman maan tavoista kierrättää ja nämä taulut sitten vaihtoivat omistajiaan. Tarkoitus oli oppia ja saada uusia ajatuksia siitä, miten eri maissa kierrätys toteutuu. Kädentaitoja ja kekseliäisyyttä harjoitettiin ideoimalla roskista ja muusta ns. turhasta tavarasta jotakin uutta ja käyttökelpoista. Pulloista syntyi uusia kukkamaljakoita ja kynätelineitä.

Leiriviikkoon mahtui toki paljon muutakin ohjelmaa. Partiomaiseen tyyliin teimme useampia retkiä luontoon, joka kumpuilevine maastoineen ja korkeine kukkuloineen tarjosi tasaiseen peltomaisemaan tottuneille rautiolaisille silmänruokaa pitkäksi aikaa. Pimeät ja lämpimät yöt kaukana kaupunkien valosaasteesta antoivat hyvän mahdollisuuden ihailla huikean kirkasta tähtitaivasta. ”Me mennään yöllä porukalla vessaan, mutta oikeastaan me tullaan ulos ihailemaan tähtiä”, kertoi matkalla mukana ollut Anna.

Jos Suomessa karhujen määrä puhuttaa aika ajoin kiivaastikin, Romaniassa karhujen paljous tuli välillä liiankin liki. Matkalla Pyhän Annan järvelle näimme linja-auton ikkunasta kahteen eri otteeseen karhun tien varressa. Puhelimet piippailivat hätävaroituksia alueella liikkuvista karhuista ja meillä jäi järvi kiertämättä, koska alueella liikkui emokarhu neljän pienen pentunsa kanssa. Sekin tuli todistettua, että ”there is a bear”-huuto (= tuolla on karhu) saa vaistomaisesti aikaan reaktion juosta pakoon, vaikka se kuinka olisi kielletty. Kotimatkalla linja-autossa näimme vielä yhden karhun, joten retkestä tuli odottamatta ja ennen kaikkea pyytämättä varsinainen karhusafari.

Helteinen viikko oli ikimuistoinen. Jälleen kerran tuli todistettua, että vaikka elämme kaukana toisistamme, kulttuurimme ja historiamme ovat osin erilaisia, valtavan moni asia on kuitenkin yhteistä. Iltanuotion kipunoidessa pimeässä illassa (ja suomalaisten huokaillessa metsäpalovaroituksen perään, joka ei paikallisia näyttänyt huolettavan pätkääkään) laulujen kajahtaessa kukkuloiden yli, yhteisissä leikeissä, sketseissä ja retkissä toteutui yksi monista partion ihanteista: rakentaa ystävyyttä yli rajojen. Isäntälippukuntalaisten ystävällisyys ja avuliaisuus olivat sydäntälämmittävää. Näillä muistoilla on hyvä aloitella uutta partiosyksyä elokuun lopulla.

Leirimatka oli osa My Sustainable Future -hanketta, jota ovat rahoittaneet Erasmus+ Youth in Action yhteistyössä Rieska-Leader ry:n kanssa. Lisäksi leirimatkaa on tukenut Folke Bernadotten muistosäätiö.