Partiolaiset ympäri Suomea ja maailmaa kokoontuivat 15.-23. heinäkuuta Finnjamboree Kajolle. Puhurin toimittaja kävi tutustumassa muutamaan piirimme alueelta tulevaan leirilippukuntaan. Samalla vastaan tuli upeita leiriportteja ja rakennelmia, joiden tarinaan pääset tutustumaan tulevilla sivuilla.
Moomma
Kuulostaako Moomma tutulta nimeltä? Sehän on piirimme alue 6! Aluetapaamisissa ja tapahtumissakin yhteistyötä tekevät lippukunnat kokoontuivat Kajolla samaan leirilippukuntaan. Alueen lippukunnista edustamatta jäivät ainoastaan Toholammin Toho-Taivaltajat ja Pietarsaaren Eräkurjet.
Moomman tarpojat Jussi, Lenni-Kalle, Lasse, Joona, Christina, Eero-Veikko, Vilma, Stella ja Iiris kertovat leirifiiliksistään. Kajolla he ovat toimineet kahdessa tarpojavartiossa, joiden nimet ovat Mesimarja ja Mansikka. “Tässä on ollut tällainen marjateema”, naureskelevat nuoret.
Lohtajan Teiskuveljissä ja Kälviän Metsäveikoissa toimivat tarpojat ovat aiemmin tavanneet muiden alueen lippukuntien nuoria esimerkiksi yhteisillä kesäleireillä. Vaikka kaikilla on lähtenyt leirille ennestään tuttuja kavereita, on uusiakin kavereita löytynyt. Erityisen kivaa leiriohjelmaa ovat olleet bileet, mutta toisaalta myös lepo ja vapaa-aika ovat tulleet tarpeeseen.
Ennen kuin jätämme Moomman taaksemme, täytyy meidän vielä tutustua erääseen tärkeään henkilöön. “Tässä on Simeoni, Teiskuveljien maskotti. Se kulkee kaikkialla mukana”, kertoo Stella. Simeoni on istuskellut leiriportin edessä koko leirin ajan. Entä miksi Eero-Veikolla on päässään vihreä kruunu? “Me keksittiin We love fotoni -kampanja, ja olen ollut näkyvänä hahmona siinä. Sain kruunun kiitoksena toiminnastani”, kertoo Eero-Veikko. Samanlaiset kiitoskruunut ovat olleet käytössä kaikissa leirilippukunnissa leirin aikana.
Särös
Särös-leirilippukunnassa asustelevat Oulunsalon Norret. Lisäksi mukana on partiolaisia Paltamosta ja Kajaanista, eli ystävyyttä on rakennettu yli piirin rajojen. Tuomas Haveri, Väinö Suominen ja Heikki Hautamaa tarjoutuvat esittelemään leirilippukuntaa.
“Särös-nimi liittyy tervanpolttoon. Siksi porttiimme onkin käytetty muun muassa tervaspuuta, tervaa, tervashampoota ja havuja”, kertovat nuoret. Näyttääpä portissa roikkuvan rasiallinen tervapastillejakin! “Huomaisikohan kukaan, jos siitä ottais muutaman?” vitsailee Hautamaa. Koska porttiin on käytetty tuoksuvia materiaaleja, pystyy tervan haistamaan kun menee tarpeeksi lähelle porttia.
Nuorten suosikkiohjelma leirillä on ollut mittelölaakso, jossa vartiot pääsivät kilpailemaan toisiaan vastaan erilaisissa tehtävissä. Muutenkin ohjelmasta on tykätty, mutta kyllä hiljaisuuttakin osaa arvostaa pitkän leiripäivän jälkeen. Särös-leirilippukuntaan on rakenneltu oleskelualue, jossa voi hengailla ja viettää aikaa muiden kanssa. Haveri ja Hautamaa esittelevät pöydät ja tuolit, joita oleskelukatoksesta löytyy. “Nää tuolit on oikeastaan aika kivat. Tämä tässä oli kyllä alun perin piinapenkki, kun siihen laitettiin ensin naulat väärinpäin”, paljastaa Hautamaa. Nyt tuolissa kelpaa onneksi loikoilla!
KeloValakia
KeloValakia-leirilippukunnassa asustelevat kelolippukunnat sekä Valakian alueen lippukuntia. Mutta mitä tämä tarkoittaa? Tiina Witikkala espoolaisesta Kelotytöt-lippukunnasta selittää mielellään:
“Tapasin Roihu-leirillä yhden henkilön Kelopojista, ja siitä saakka on mietitty, että jossain vaiheessa olisi mukava tehdä yhteistyötä.” Kajo osoittautui sopivaksi mahdollisuudeksi, ja kolmantena kelolippukuntana mukaan liittyivät tietysti Kelovartijat Espoosta. Valakia taas on Moomman tapaan piirin alue 4.
Suurleiritaustaa löytyy tältäkin porukalta, sillä Valakia-leirilippukunta oli voimissaan jo Roihulla. Kajoa varten kelolippukunnat ja Valakia yhdistyivät itsestään selvästi KeloValakiaksi.
KeloValakian leiriportti on herättänyt huomiota ja päässyt jopa uutisiin. Portin suunnittelija Harri Kastell kertoo, että inspiraationa porttiin toimivat kelopuun tumma väri sekä Valakian valkoinen. Osat on valmistettu etukäteen ja koottu uudelleen leirillä. “KeloValakiasta sanoisin sen verran, että erilaiset partiokulttuurit on sovitettu hyvin yhteen. Meillähän on myös kanadalaisia partiolaisia leirilippukunnassa. Mutta hyvin ollaan tultu toimeen, vaikka tullaan monista eri lippukunnista”, kertoo Kastell.
KeloValakian nuoret Inni-Maria Mattila, Henna Malkamäki sekä Elli Noora Karjalainen tulevat kaikki eri lippukunnista, mutta ovat viihtyneet hyvin yhdessä. “Kaikki laaksot ovat olleet kivoja”, kertoo Mattila. Malkamäen ja Karjalaisen mukaan leirillä parasta ovat olleet uudet kaverit ja tutustuminen ulkomaalaisiin partiolaisiin.
Valakia
Viimeisenä vierailemme Valakia-leirilippukunnassa. Taavi Mäki, Arttu Kuikka ja Eero Kurunsaari esittelevät leirilippukunnan näyttävän portin. “Lippukunnanjohtaja Matti Pispa on suunnitellut sen, ja osat on väsätty yhdessä ennen leiriä”, kertoo Mäki. Porttia, josta löytyy vegenakki sekä vähän paksumpi käristemakkara, on tuunailtu myös leirin aikana. “Kannattaa kuitenkin tulla katsomaan sitä vielä pimeällä, silloin se on parhaimmillaan”, kertovat nuoret. Leirilippukunnan rekvisiittaan kuuluu myös tienviitta ja kartta, jotka kertovat, mistä päin Suomea porukka on tullut leirille. “Näköjään vessastakin on tultu”, Kurunsaari nauraa.
Nuoret ovat olleet tyytyväisiä leiriohjelmaan. “Vapaavalintaisia aktiviteetteja emme ole oikeastaan ehtineet kierrellä. Laaksojen jälkeen on mukava rentoutua leirilippukunnassa”, Kurunsaari kertoo. Leiritunnelma on pysynyt Valakiassa korkealla. “Leirilippukunnan yhteinen juttu on, että ollaan tehty kyykkyjä. Aina kun kiroilee, pitää tehdä kyykky”, kolmikko kertoo hymy suunpielessä. Leirin lopuksi katsotaan, kenellä on komeimmat reidet!
