Oli pimeä ja tähtikirkas yö metsän sydämessä. Nuotion liekit tanssivat iloisesti, lämmittäen partiolaisten kasvoja heidän istuessaan tarinoita kertoen. Yksi pieni kipinä, joka oli aina haaveillut seikkailusta, tunsi kutkuttavan halun karata nuotion syleilystä.

“Ehkä vain pieni hyppy,” se ajatteli. “Katson vain, mitä maailmalla on tarjota.”

Tuulen lempeä henkäys auttoi Kipinää irtautumaan nuotiosta, ja pian se leijaili metsän yllä. Kipinä tunsi olevansa vapaa ja täynnä elämää. Matkallaan se kohtasi monenlaisia tehtäviä ja oppi uusia taitoja yhdessä partiolaisten kanssa.

Illalla tuulenpuuska vei Kipinän kohti partiolaisten leiriä. Se laskeutui varovasti lähelle heidän leirinuotoaan ja kuunteli, kun yksi johtajista kertoi tarinaa rohkeudesta ja ystävyydestä. Kipinä unohtui hetkeksi kuuntelemaan, lumoutuneena tarinan taikavoimasta.

Kun tarina loppui, yksi partiolaisista huomasi kipinän ja huudahti:
“Katso, pieni kipinä on tullut vieraaksemme!”

Partiolaiset varmistivat nopeasti, ettei kipinä sytyttänyt mitään, ja että Kipinä siirtyi takaisin nuotioon. Väsynyt Kipinä huokaisi “Minä olen Kipinä, olen kuuma ja minulla on mahti sytyttää tuli. Olen nähnyt kipinän myös kohtaamieni partiolaisten silmissä, heillä on taito ja mahti muuttaa maailmaa, kun he kasvavat isoiksi.”

Ja niin pieni kipinä palasi takaisin metsän yöhön, onnellisena siitä, että oli päässyt osaksi partiolaisten tarinaa – edes vain hetkeksi.

Kuvat: Mari Lehtisalo, Topias Jeynes ja Nella Ruonala