Kun pakkaseen varautuu, ei umpihankiviikonloppukaan tunnu kurjalta ajatukselta. Pohjan Puhuri kertoo sinulle parhaat vinkit hyiseen talviulkoiluun!
Talvella näyttää monille tulevan yllätyksenä, että vaatteet kastuvat. Varsinkin keväällä, jolloin päivällä saattaa olla plussaa ja illalla kipakat pakkaset tämä on hankala tilanne.
Kylmyys on viheliäinen seuralainen, vaarallinenkin, jos tilaisuutta lämmittelyyn ei ole. Jopa paraskin partioretki muuttuu äkkiä mieleenpainuvan kurjaksi viikonlopuksi, jos varusteet eivät ole oikeanlaiset.
Toimittajan muistissa on elävänä tilanne, jossa talvileirin nuorempaan päähän kuulunut osallistuja valitti varpaidensa olevan pakkasasteista suorastaan kipeät. Pienellä partiolaisella olikin jalassaan kumisaappaat, joiden varvasosa puristi niin, että asianmukaisesta sukasta ja villasukasta huolimatta jalkaterät olivat kylmästä melkein valkoiset.
Pienen lämmittelyn, varvasjumpan ja kehotuksen pyytää ensi tilassa vanhemmilta suurempia kenkiä jälkeen pyyhälsi lapsi takaisin pihalle lainajalkineissa. Miltä olisivatkaan varpaat tuntuneet muutaman lisäpakkastunnin jälkeen, jos kylmästä ei olisi uskaltanut kertoa?
Kylmään sopimattomat vaatteet eivät ole ainutlaatuinen ilmiö. Säähän sopimattoman varustautumisen yleisyyden olivat pistäneet merkille muun muassa Facebook-ryhmä HC-partiolaistenkin jäsenet.
Lapset kasvaa nopeasti ulos vaatteistaan ja ymmärrän että uusien ostaminen tulee kalliiks. Mielummin kuitenkin sille lapselle kaks kokoa liian iso takki, vaikka sisarukselta lainattuna kuin oma liian pieni. Aika paljon näkee leireillä lapsilla vaatteita joiden alle ei mahdu montaa kerrosta. Sama homma myös kengissä.
Moni ratkoo kastuneiden, huonojen tai kadonneiden vaatteiden ongelmaa partiossa kuivausteltalla sekä esimerkiksi lippukunnan keräämällä lainavaatepankilla. Kun jokainen tuo mukanaan talviviikonlopulle vaatekerraston yhden osasen, ei yhden retkikuorma kasva liian suureksi.
Sormet ja varpaat pysyvät lämpiminä vain kun koko kroppa on lämmin. Siis lämmintä päälle ja kun alkaa paleltaa, niin ei jumiteta paikalleen, vaan pientä liikettä koko ajan.
Kylmää taklaa tehokkaasti myös liikkeessä pysyminen. Telttakuopan kaivaminen tai lippuaukion tasoittaminen sudenpentujen hippahetkellä ovat myös hyödyllisiä, mutta liiallinen hiki taas kuivuu nihkeäksi ja viileäksi, vapauttaen lämmön samalla pois partiolaisesta.
Haara-perushypellessä, leikkiessä Laurentsiaa tai vaikkapa varjonyrkkeillessä tulee siis tasapainotella kylmän ja kuuman välillä.
Jos lapsi valittelee kylmää niin ensin tehään yhdessä kymmenen rauhallista kyykkyä, jos on vielä kylmä niin kymmenen x-hyppyä. Jos edelleen paleltaa niin rauhallista polvennostojuoksua/-kävelyä paikallaan. Niin, ettei tulis kuitenkaan hiki pintaan. Jos kläpit edelleen valittelee kylmää, niin ruvetaan ratkomaan muuten.
Myös Pohjanmaan Partiolaisten erätaitojaoston puheenjohtaja Heikki Kivi kertoo viimeisimmän kylmän kokemuksensa liittyneen väärään pukeutumiseen. Vaeltaessa liian paksu vaatekerros teki olon tukalan kuumaksi, ja tauolla liian radikaali kerrosten vähentäminen taas viilensi olon saman tien liian kylmän puolelle.
Helppoa ei ole siis kokeneella partioaikuisellakaan. Osaavatko nuoret siis pukeutua laisinkaan, Heikki?
– Kyllä metsässä osataan mielestäni ihan hyvin, mutta kaupungissa taas tyyliin ei välttämättä kuulu pipo päässä oleminen, Heikki pohtii.
Pää, nilkat ja ranteet ovatkin vartalon kohtia, joita urbaanipukeutuminen ei välttämättä peitä. HC-partiolaiset vinkkaavatkin erilaisista lämmittävistä asusteista, kuten vaellussäärystimistä tai ylimääräisistä villashortseista eräviikonlopun pelastajiksi.
Polvesta vyötäröön asti olevat paksut shortsit, jotka helpottavat, ettei lonkat kylmety. Kerrastot yms ei auta, koska ne tuottavat ”liikaa vaatetta” muualle kehoon, kun vain lonkat/pylly tarvitsisi sen. Itse olen kutonut omat ja käytän niitä aktiivisesti. Tarvittaessa villapaita ”väärin puettuna” auttaa.
Vaikka vastuu tarkenemisesta on loppuviimein aikuisilla, voivat kylmää opetella tunnistamaan lapset sekä nuoretkin.
Uimaparien tapaan voi sopia kaverit, jotka kiinnittävät erityistä huomiota omaan kaveriin. Että se toinen syö ja juo riittävästi. Muistaa kysyä onko kylma tai miten menee. Retken tai leirin alussa, koloillassakin voi miettiä miten käyttäydyn kun olen nälkäinen tai viluinen. Toiset ovat vihaisia, toiset vetäytyvät. Kaverille voi retken alussa kertoa, millaisia merkkejä on hyvä seurata ja tarjota sitten juomaa, suklaata, pähkinää, lisävaatetta tai tsemppimieltä tarpeen mukaan.
Mielialaa kylmässä HC:t vinkkaavat kohottamaan – lapsille ja nuorille kenties onnekkaasti – pienillä herkuilla.
Viimeiseksi illalla kannattaa vetää suklaapatukka naamariin. Lämmittää fyysisesti, psyykkisesti ja auttaa koti-ikävään
Janon tunne ei kylmässä säässä toimi samalla tavalla kuin lämpimämmässä säässä. Pakkasasteet kuitenkin lisäävät nesteen tarvetta, vaikka mieli ei tekisi hörppiä sitä kuumaakaan mehua ja ajatus makuupussista vessareissulle könyämisestä tuntuisi kurjalta.
Olen aina palellut talvileireillä vaikka onkin talvimakuupussi – kunnes…. Ompelin sisäpussiksi fleecekankaasta pussin, sujautin lämpöpusseja makuupussiin ja käärin vielä koko komeuden avaruuspeittoon. Lisäksi kunnollinen hyvin eristävä makuualusta tekee ihmeitä.
Ja telttoihin kunnolliset kuivausriu’ut: saa kunnolla kamoja kuivumaan eikä ne vedä telttaa kasaan toisin kuin teltan katosta ripusteleminen.
Yö on lämpimänä pysyttelyn kannalta yleisestikin tärkeää aikaa. Tarpeeksi lämmin makuupussi on hyvä lähtökohta, mutta huomiota kannattaa kiinnittää myös makuualustan lämpökertoimeen. Kun koisimisen ajaksi vaihtaa vielä puhtaan asun, sujauttaa seuraavan aamun villasukat makuupussin jalkopäähän lämpenemään ja muistaa ripustaa varusteensa kuivamaan, pääsee jo pitkälle.
Yöpymisvälineeseen tulee myös kiinnittää huomiota. Toinen toimittajan mieleen jäänyt tilanne koostuu telttapohjan kaivamisen puolitiehen jättäneistä seikkalijoista, joiden yö muuttui korokkeina toimineista puulavoista sekä lumen kaivamisen tärkeydestä muistuttelusta huolimatta kamiinan lämpenemisen jälkeen vesipuistoa muistuttaneeksi lammikossa lillumiseksi.
Yleensä ekan vähän märemmän sudenpenturetken (”vai on housus märät eikä ole vaihtovaatetta, sitten käytät märkiä”) jälkeen oppivat.
Kylmyyden kanssa kuulee monesti vertausta Siperiasta – se opettaa jo yhdellä kertaa. Märkä ja kylmä retkiviikonloppu saattaa kuitenkin olla kokijalleen turhankin kurja ulkoiluinnokkuuden, saati sitten terveyden kannalta.
Pysytäänhän kaikki lämpiminä, eikös vain?
Jutun ja faktalaatikon lähteinä on käytetty Facebookin keskusteluryhmä HC-partiolaisten ajatuksia, Pohjanmaan Partiolaisten erätaitojaoston puheenjohtaja Heikki Kiven haastattelua, Olli Aulion Suurta retkeilyopasta sekä Reserviläisen käsikirjaa vuodelta 2015. Sitaattilainaukset [sic] ovat otteita HC-partiolaisten kylmyydentorjuntavinkeistä.
Näin selviät pakkasella
- Vaatteilla on pakkasessa monta tehtävää: niiden tulee olla eristäviä, tuulen- sekä kosteudenpitäviä sekä olla hengittäviä ja kooltaan sopivia.
- Älä unohda viimaindeksiä! Kun tuuli ja pakkanen puhkuvat yhdessä, vastaa -15 asteen pakkanen yhdistettynä 4 metriä sekunnissa kulkevaan tuuleen lämpötilaa -24.
- Vaatteiden tulee olla mieluummin hieman liian isoja kuin pieniä kerrospukeutumisen mahdollistamiseksi. Kerrosten ja saappaiden sisään jäävä ilmakerros on se juttu!
- Materiaaleihin kannattaa tutustua ja niiden valintaan kiinnittää huomiota: esimerkiksi puuvilla ei kastuessaan enää lämmitä.
- Vaikka lumessa reuhaaminen on mukavaa, kannattaa varusteiden kuivattamismahdollisuutta pohtia ennen kaikkien kastelemista.
- Kun sinulla on kylmä, lähde liikkeelle. Jos kylmä ei lakkaa, kerro siitä kaverille.
- Harjoitelkaa etukäteen hypotermian tunnistamista, pakkasessa lämmittäviä leikkejä sekä nuotion pystytystä umpihankeen.